Karanteenikaaliloota eli cabbage box.

Tää nyt ei oo varsinaisesti taas pikaruokaa, mutta poikkeusolot pakottaa.

Kaalit on kuin kasvikunnan karhukaiset, kestää avaruuden tyhjiöö, kosmista taustasäteilyä, 200 asteen pakkasta ja lämpöö, on lähes tuhoutumattomia, mutta silti toimii ja herää eloon kymmenien vuosien jälkeen kun on tarve. Kaali on kuin syväjäässä oleva titaani; maailman pelastaja ja tuhoaja jonka muistaa silloin tällöin kun on karanteenia, poikkeustiloja ja aseistettuja rajavartiopisteitä Uudenmaan ja Suomenmaan rajalla, eli ei kovin usein. Onneksi. Tai siis kaali vois kyllä olla useemminkin mielenpäällä, kiitos.

Oli miten oli, down the hatch jne.




Kaalilaatikko:

Pannussa:
1 kaali
2 sipuli
3 valkosipulinkynttä
4 eikun se olikin neljä valkkaria
5 minuuttia kuullota sipuilii, valkosipulii ja härkistä
6 1 tl suolaa
7 world, hold on

8 kaalinpalat pataan öljyn kanssa
9 jestas eikstää lopu ikinä
10 minuuttia hautumista sen jälkeen kun oot lisännyt sinne eka

1  prk kaurakermaa
1 rkl fariinisokeria koska siirappia: ei ole
2 vodaa jonkin verran
3 tl meiramia
0,75 dl puuroriisiä

Noniin. Siellä se hautuu. Palataan kohta.
Jatkuu.

Kaikki kamat eka pataan/kattilaan ja sieltä vuokaan niinkun sosiaalista etäisyyttä ei olis ikinä ollutkaan.

Uuniin, 200 celsiusta, 50 min.

Puolukoita ja soijasoosia päälle, voin kertoo että karanteeni on yhtä juhlaa ainakin sen aikaa kun tätä syö.

Ois mulla kuviakin, mutta kattellaan.

Pysy kotona, pysy terveenä, stay classy.



Post Scriptum:
Näinä ilmastokriisin ja lomautusten aikoina on hyvä muistuttaa (lähinnä itseäni) uunin jälkilämmöstä.
Se menee jotenkin näin: suht lyhyillä paistoajoilla  ja aineesta riippuen voi laittaa paistettavan asian kylmään uuniin, vääntää  haluamansa asteet tauluun ja oottella että tavoite toteutuu, sit vetää virrat veke, asteet nolliin ja ootella sen verran, että asia on kypsä. Toimii esim. varsinkin pakastepitsojen kohdalla oikein mainiosti. Ei se lämpö sieltä nääs ihan heti katoo.
En tiedä sit toimisko esim. saunan kanssa samalla tavalla. Ehkä koitan. Paitsi jos on sellainen sauna, missä pitää heittää häkälöylyt. Oispa kesä.

Me ollaan häwitty tää pewi. Tai ei ehkä vielä.

Tulin vain sanomaan, että hyi jeesus että mä oon syönyt eläimiä ja eläinperäisiä tuotteita tän blogin aikana. Haittavero pitäis langettaa. Takautuvasti. Eksponentiaalisten korkojen kera rikoksista ihmis- ja varsinkin eläinkuntaa kohtaan.

En halua saarnata, mutta listaan alle syitä syödä kasvikunnan tuotteita ja syitä syödä eläinkunnan tuotteita, ja jokainen saa tehdä sitten omat johtopäätöksensä.



Perusteluja kasvikunnan tuotteiden nauttimisen puolesta
(kauramaito*, härkis, seitan, quorn, nyhtis, jauhis, beyond burger, pavut, herneet, kasvikset, hedelmät, aivan saatanan moni ruoka itseasiassa, käytännössä kaikki muu paitsi liha ja maito jne):

1) me eletään keskellä maailmanloppua, suurin yksittäinen asia minkä ihminen voi tehdä vähentääkseen hiili- SEKÄ ympäristökuormitustaan (kaksi eri asiaa), on ryhtyä vegaaniksi, tai ainakin vähentää reilusti eläinperäisten tuotteiden käyttöä

2) me eletään keskellä maailmanloppua, suurin yksittäinen asia minkä ihminen voi tehdä vähentääkseen hiili- SEKÄ ympäristökuormitustaan (kaksi eri asiaa), on ryhtyä vegaaniksi, tai ainakin vähentää reilusti eläinperäisten tuotteiden käyttöä

3) me eletään keskellä maailmanloppua, suurin yksittäinen asia minkä ihminen voi tehdä vähentääkseen hiili- SEKÄ ympäristökuormitustaan (kaksi eri asiaa), on ryhtyä vegaaniksi, tai ainakin vähentää reilusti eläinperäisten tuotteiden käyttöä

4) eläintuotanto on siis ympäristön ja ilmaston kannalta kestämätöntä, jos jäi epäselvyyksiä**

5) eläintuotanto aiheuttaa myös esim. teurastyöntekijöille mielenterveyden ongelmia, joka vie niitä kaikkien rakastamia yhteiskunnan rahoja

6) eläimet ihan turhaan kärsii ja kituu, ja ne kituu ihan helvetisti joutuessaan ruoantuotannon tehoteurastuksen artikkeleiksi

7) punainen liha on 1. luokan karsinogeeni, lisäks niissä on syöpäkasvaimia ja mätäpaiseita mukana, MMMMMM

8) antibiootit, me ollaan kusessa

9) beyond burgerit, kauramaidot ja muut on uus, kasvava teollisuuden ala, eli jos mikään muu ei ihmistä motivoi (niinkun ei näytä saatanaperkele motivoivan), niin tässäpä suomellekin uus ihana KILPAILUKYKYINEN INNOVAATIO VIENTITUOTTEEKSI JA KÄRKIHANKKEEKSI

Lisääkin ois, mutta kiire jäädä bussista pois (rimmaus täysin vahingossa).

Perusteluja syödä kipua ja pelkoa tuntevien eläinten kiduttamisesta revittyjä myyntiartikkeleita:

1) olet itsekäs ihmisperse

2) et ole ehkä ikinä ajatellut, että ehkä ei olekaan ihan normaalia työntää kuolleen eläimen raatoa sisään ruumiinaukostasi








*kauramaidon paras aineosa on niiden ihmisten kyyneleet, jotka itkevät kun kauramaidossa käytetään sanaa "maito".

**kaiva ite omat lähtees


Edit: resepti jäi puuttumaan. Suosittelen sen sijaan että et mene ikinä näihin mestoihin syömään, mutta jos menet, pikaruoaksi suosittelen hesen soijatortillaa, ja mäkkärin vegaaniburgeria, koska ihmiset käy kuitenkin niissä. Vaikkei kantsis. Eikä pitäis.

Kauramaitoo, fuck yeah!!!!!!111++++11!!!+1!?!?!??!!!!!!!!!!!!!!!

Noniin. Jatketaan.
Klikkiotsikosta huolimatta toimitan sisällön ilman kuvia. Yksi video sisältyy tosin, aiheeseen oikeastaan liittymättä.

Enni Rukajärvi näytti (meille?) milleniaaleille ja muillekin esimerkkiä heivaamalla redbullit sponsorikarsinastaan ja ryhtymällä kauramaitokeulakuvaksi. Hyvä homma, sentään jotkut meistä elävät vuotta 2017 kuten vuotta 2017 olettaisi elävän. Politikointi sikseen.

Oon vaihtanut vajaa pari(?) vuotta sitten maitotuotteet kauramaitotuotteisiin, koska syyt. Paitsi juustoo syön toisinaan, koska eisaatana; juusto.

(välihuomautuksena video: ei muuten, mutta nuo musiikit)

Jatketaan.

Eli: koska kauramaito maksaa maltaita (ainakin yli euron), ja niihinkin nykyään lisätään sitä helggarin auringokukkaöljyä, ja koska suurkulutan sitä enemmän kuin omaan tarpeeseen, teen sitä itse. Siis kauramaitoa, en auringonkukkaöljyä.

Eilen koitettiin yhden ohjeen mukaan, josta tuli semisti vetistä. Ja nyt, koska kauramaito (eli kavereiden kesken KaMA tai Kauris) pääsi vaihteeksi loppumaan, teen sitä uuden bätsin samalla kun pitäisi taas tehdä kouluhommia ja muita velvollisuuksia, jotta voisi joskus lopettaa nämä opiskeluhommat. Joka tapauksessa.

Viimeksi liotettiin hiutaleita yön yli, nyt koitan, riittääkö 20min. Viimeksi ei jaksettu huuhtoa kauralimoja veke (virhe), nyt koitan jaksaa. Viimeksi meni ehkä liikaa vettä, nyt laitan vähemmän. Viimeksi käytettiin harsoa, nyt koitan pelkällä siivilällä ja ehkä pariin kertaan veivaamalla.

Helppoo, iisiä, yksinkertaista ja halpaa. Ekologisempaa kuin eläinmaito myös, sekä ennen kaikkea tarveellisempää. Plus tähän voin lorautella rauhassa rypsiöjyä, kun en kerran arskakukkaa halua elimistööni liikoja enempää änkeä. 

Koitan lisäksi aloitella kahvin korvaamista teellä. Vähitellen. Kauris onneks tulee toimeen molempien kanssa. Nyt benderöimään, eikun siis blenderöimään, man. 

Soronoo nyssi.

Pistetään blogi jäihin. En jaksa tätä enää.
Toistaiseksi.

Huipulla on hyvä lopettaa.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin; tää on inspiroinut mua paljon. Monella tapaa. Aivan täydellistä.
Teen noita meinaan ihan just Runepertin päivän kunniaksi.




Loppuun vielä haiku:


Tää on niin nähty

Taidan keitellä sumpit

Misty mountain hop











P's!

Elokuu on yks parhaista. Ei se yhtye.

Vaan se kuukausi. Tämä kuukausi. Tähdet näkyy ja on elonkorjuun aika. Nyt loppuu nämä paskojen bändien alitajuntaan tunkeutuminen. Toivottavasti.

Kumminkin. Allekirjoittanut on kovaksi onnekseen päässyt tänä kesänä kuokkimaan ystävällismielisten ystävien vuokraviljelypalstalle, ja vastoin kaikkia odotuksia saanut jopa parsakaalinsa menestymään laittamatta tikkuakaan ristiin. Mitä puhuttiinkaan näistä huonoista sanaleikeistä? Loppuuny.

Kuitenkin.

Siellä on myös vastoin kaikkia odotuksia muodostunut pari kesäkurpitsaa, josta voi tehdä esim pitsaa. HUH-HUH. Oon pahoillani näistä. Oon nälissäni ja nälkäinen. Eikun siis väsynyt.

Oli mulla reseptikin. Tai ainakin asiaa. Tässä pari anekdoottia ennen varsinaista ruokaosiolla mässäilyä:
suursaimaalla haaviin tarttui kalaa. Se on aika ekologista. Elävien olentojen tappaminen ei oo mitään kivaa touhua, mutta se sai ainakin miettimään asioita, lähinnä tehotuotantoa ja miten helppoa lihan ostosta on tehty. Ja minkälaisilla mielikuvilla. Tää ei oo sitten mitään paasausta tai kenenkään syyllistämistä (paitsi niiden, jotka on esim sikojen elinolosuhteista vastuullisia), vaan lähinnä ihan henkilökohtaista päänsisäistä monologia, tai dialogia, riippuen esim. asioista. Kumminkin. Ajattelin vähentää lihankulutustani, ja luoda itselleni periaatteita, joista lipsua tulevaisuudessa.

Joten tässä kesäkurpitsahommia. Ei oo oma resepti, mutta kirjoittelen tätä ihan omasta ilostani. Tai muutenvaan. Niinkun aina. Moro.

1 kesäkurppa. tarpeeks.
2 kuutioi. tarpeeks mut ei liikaa.
3 paistelehan öljyssä (kuumalla ja isolla pannulla)
4 mausta sitruunankuorella ja vähillä chilihommilla.
5 paistele, haistele, fiilaa ja höylää jne.
6 suolaa, pippuria
7 keep going
8 heitä sekaan vuohenjuustoo, tai tuore tai muuta. tarpeeks mut ei liikaa. sekottele.
9 lisää päälle (tuoretta) oreganoo ja vähän sitruunamehua ja se on siinä. OLÉ hyvä.

Näin. Huh. Jos jatkat lukemista tänne asti, voin paljastaa, että tää oli suora lainaus Foodwisheshin Chef Johnilta, jonka blogia sunkin kannattais ehkä lukee tän sijasta. Puhunko itselleni? Puhun.

Ei muuta. Voisin laittaa vielä yhden fraasin yhdestä biisistä, mutta en halua muistuttaa ihmisiä siitä bändistä, enkä aiheuttaa vakavia korvamatoja, jotka vahingoittaa ihmisten henkistä hyvinvointia mitä ankarimmilla ja sadistisimmilla tavoilla.

Kiitos ja anteeks. Timon sanoin: olkaa kilttejä lapsille. Moro.

Kapillaari-ilmiö.

Ei oo tarpeellista.

Sanon silti.

Saksalainen kauppaketju tarjoaa nälkäiselle ja janoiselle henkilölle ruokaa helteisenä kesäpäivänä toukokuussa.

Ei tarjoa. Tarjoaa mahdollisuuden vaihtaa ravintoa vaihdantavälineisiin ja arvon mittoihin. En sano myöskään mitään euroviisuista eikun siis vaaleista. Mutta. Näistä tulin puhumaan. Joten puhun. Puhun. Te ette kuule, näätte vaan. Paitsi kuvia ei tuu, koska kaikki meni jo. Liian hyvää. Liian nälkä.

Noni.

Täytetty tuorepasta. Pinaattisellainen.

Sen saksalaisen ketjun katkarapasörsseliä, sitä missä on valkosipulia, ja jota syötiin aina lukioaikoina koulun jälkeen timolla, nuudeleiden kanssa. Eli hanujen kanssa. Sen kanssa vielä sumpit kylkeen, niin kyllä kelpaa. Kelpaa. Kyllä.
Aikaa menee kolme minuuttia. 1. 2. 3. Se käy noin nopsaan. Kuin huomaamatta. Aika lentää. Preesens on vahva. Nälkä lähtee yhtä nopeeta. Ei voi kun voittaa, näin se menee ja siltä pohjalta jne ja sillälailla.

Jos pystyy, niin myös tuoretta parsakaalia siihen kylkeen, silleen täydellisesti täydelliseks keitettyä. Se jäi uupuun, mutta uupunut on itsekin. Siksipä lopetan skriivailun ja lähden päikkäreiden kautta keskustorille maisteleen pienpanimoiden tuotteita, OTA SE HELPOSTI

.

Sorry.

Nyt. Itselleni muistiin; kahden sanan blogipäivitys: PINAATTILÄTTYQUESADILLAT, kyä sä tiät!

Pahoittelen, että tää blogi on luisumassa osittain elämäntapablogiksi, mutta en oo oikeesti pahoillani. Pahoittelisin myös nykyistä sisällön heikkoutta, mutta ei näissä ikinä mitään sisältöö oo ollutkaan. Enkä edes välitä.

Mutta koska viime yönä oli kauden ekat yönepit,
CHOMP ON THIS