Elokuu on yks parhaista. Ei se yhtye.

Vaan se kuukausi. Tämä kuukausi. Tähdet näkyy ja on elonkorjuun aika. Nyt loppuu nämä paskojen bändien alitajuntaan tunkeutuminen. Toivottavasti.

Kumminkin. Allekirjoittanut on kovaksi onnekseen päässyt tänä kesänä kuokkimaan ystävällismielisten ystävien vuokraviljelypalstalle, ja vastoin kaikkia odotuksia saanut jopa parsakaalinsa menestymään laittamatta tikkuakaan ristiin. Mitä puhuttiinkaan näistä huonoista sanaleikeistä? Loppuuny.

Kuitenkin.

Siellä on myös vastoin kaikkia odotuksia muodostunut pari kesäkurpitsaa, josta voi tehdä esim pitsaa. HUH-HUH. Oon pahoillani näistä. Oon nälissäni ja nälkäinen. Eikun siis väsynyt.

Oli mulla reseptikin. Tai ainakin asiaa. Tässä pari anekdoottia ennen varsinaista ruokaosiolla mässäilyä:
suursaimaalla haaviin tarttui kalaa. Se on aika ekologista. Elävien olentojen tappaminen ei oo mitään kivaa touhua, mutta se sai ainakin miettimään asioita, lähinnä tehotuotantoa ja miten helppoa lihan ostosta on tehty. Ja minkälaisilla mielikuvilla. Tää ei oo sitten mitään paasausta tai kenenkään syyllistämistä (paitsi niiden, jotka on esim sikojen elinolosuhteista vastuullisia), vaan lähinnä ihan henkilökohtaista päänsisäistä monologia, tai dialogia, riippuen esim. asioista. Kumminkin. Ajattelin vähentää lihankulutustani, ja luoda itselleni periaatteita, joista lipsua tulevaisuudessa.

Joten tässä kesäkurpitsahommia. Ei oo oma resepti, mutta kirjoittelen tätä ihan omasta ilostani. Tai muutenvaan. Niinkun aina. Moro.

1 kesäkurppa. tarpeeks.
2 kuutioi. tarpeeks mut ei liikaa.
3 paistelehan öljyssä (kuumalla ja isolla pannulla)
4 mausta sitruunankuorella ja vähillä chilihommilla.
5 paistele, haistele, fiilaa ja höylää jne.
6 suolaa, pippuria
7 keep going
8 heitä sekaan vuohenjuustoo, tai tuore tai muuta. tarpeeks mut ei liikaa. sekottele.
9 lisää päälle (tuoretta) oreganoo ja vähän sitruunamehua ja se on siinä. OLÉ hyvä.

Näin. Huh. Jos jatkat lukemista tänne asti, voin paljastaa, että tää oli suora lainaus Foodwisheshin Chef Johnilta, jonka blogia sunkin kannattais ehkä lukee tän sijasta. Puhunko itselleni? Puhun.

Ei muuta. Voisin laittaa vielä yhden fraasin yhdestä biisistä, mutta en halua muistuttaa ihmisiä siitä bändistä, enkä aiheuttaa vakavia korvamatoja, jotka vahingoittaa ihmisten henkistä hyvinvointia mitä ankarimmilla ja sadistisimmilla tavoilla.

Kiitos ja anteeks. Timon sanoin: olkaa kilttejä lapsille. Moro.

Kapillaari-ilmiö.

Ei oo tarpeellista.

Sanon silti.

Saksalainen kauppaketju tarjoaa nälkäiselle ja janoiselle henkilölle ruokaa helteisenä kesäpäivänä toukokuussa.

Ei tarjoa. Tarjoaa mahdollisuuden vaihtaa ravintoa vaihdantavälineisiin ja arvon mittoihin. En sano myöskään mitään euroviisuista eikun siis vaaleista. Mutta. Näistä tulin puhumaan. Joten puhun. Puhun. Te ette kuule, näätte vaan. Paitsi kuvia ei tuu, koska kaikki meni jo. Liian hyvää. Liian nälkä.

Noni.

Täytetty tuorepasta. Pinaattisellainen.

Sen saksalaisen ketjun katkarapasörsseliä, sitä missä on valkosipulia, ja jota syötiin aina lukioaikoina koulun jälkeen timolla, nuudeleiden kanssa. Eli hanujen kanssa. Sen kanssa vielä sumpit kylkeen, niin kyllä kelpaa. Kelpaa. Kyllä.
Aikaa menee kolme minuuttia. 1. 2. 3. Se käy noin nopsaan. Kuin huomaamatta. Aika lentää. Preesens on vahva. Nälkä lähtee yhtä nopeeta. Ei voi kun voittaa, näin se menee ja siltä pohjalta jne ja sillälailla.

Jos pystyy, niin myös tuoretta parsakaalia siihen kylkeen, silleen täydellisesti täydelliseks keitettyä. Se jäi uupuun, mutta uupunut on itsekin. Siksipä lopetan skriivailun ja lähden päikkäreiden kautta keskustorille maisteleen pienpanimoiden tuotteita, OTA SE HELPOSTI

.

Sorry.

Nyt. Itselleni muistiin; kahden sanan blogipäivitys: PINAATTILÄTTYQUESADILLAT, kyä sä tiät!

Pahoittelen, että tää blogi on luisumassa osittain elämäntapablogiksi, mutta en oo oikeesti pahoillani. Pahoittelisin myös nykyistä sisällön heikkoutta, mutta ei näissä ikinä mitään sisältöö oo ollutkaan. Enkä edes välitä.

Mutta koska viime yönä oli kauden ekat yönepit,
CHOMP ON THIS

Häslääjän eväät.

WORD.

edit: linkki

A HUSTLA'S DIET

Silliä ja kuravettä, tä!

Hyvää aprillipäivää!








Hohoo, kunhan vain huijasin. Se oli eilen.

Teemana on tässä vaiheessa kuluvaa kevättä ruokailu. Siis yöruokailu, eli suomeksi sanottuna univaje. Meneillään on myös huoleton huhtikuu, ja mainittakoon vielä, että ensikuun jälkeen onkin sitten jo juhannus.
Näin.
Nyt kun lukijat on saatu kartalle ja ajan tasalle (kesäikaan siirryttiin muuten viikonloppuna, toim.huom.) voidaan hämmentää pakkaa sen verran, että kun kello tulee 1:13am, ja aamulla on herätys klo 8:30am, on aika laittaa safka tulille. Ja minähän laitan. Yöruoka on hieno asia. Näitä piti säästellä huomiselle, mutta nälkäsenä on paha nukkua, nälkäseen ihmiseen iskee ressi, ja nälkänen kissa on kiukkunen, eikä rauhotu ennenkä kö ruokit sen. JOTEN:

Tortellineja

Parsakaalia

Punasta pestoo

Kaikki sekasin.

Ruoat siis.
Keskenään.
Kattilassa, tai muussa rajoitetussa tilassa. Noin niinkun mielellään.

Täs menee jotain 10 minsaa, jos on hidas niinkun mä. Ideaalia pikaruokaa. Idealistista ja vaivatonta.
Biisinä kylkeen vaikkapa Jungle - Busy Earnin', koska löyty ekana tän päivän Shazamitägeistä.

Kuvat joku kerta, jos estetiikka kiinnostaa. P's!

Potaattien potentiaali.

Vuorokausirytmi on sekaisin kuin vuodenajat tänä vuonna. Aamukahvia iltakuudelta. Skitsofreeninen maailma, kun eilen heitteli lumipalloja, ja aamulla kaikki lumi oli kadonnut. Tai sitten nukuin viikon putkeen, ei näitä tiedä.

Asiaan.

Yleisön pyynnöstä päivitän blogini. Yhtäkkiä oon keksinyt perunat. Mitä.
Perunat. Potut. Nuo kasvimaan pikku multavarpaat. Nyt rönsyilee tää teksti sitten ihan hulluna.
Kuitenkin.
En oo koskaan tykännyt perunoista. Muuten en oo onneks ennakkoluuloinen ja negatiivinen ihminen, mutta jumankauta että korpee niin saatanasti kun tarjoillaan perunaa! Se on poikkeus. Vitun perunat.
Puran antipatioitani perunoita kohtaan kuorimaveitsellä, leikkelemällä niitä, ja hukuttamalla ne kiehuvaan veteen. Ja että ne joutuis vielä vähän kärsiin, heitän vielä suolaa perään, haavoihin.
Nomutta. Vitsailu sikseen. As if!
Tapahtui perunamuusi. Huomasin tällä viikolla olevani aika etevä pernamuusin tekijä! Ei haittaa.
Neuvoni otin kaikkien ruokavideoblogien ylijumalalta, Chef Johnilta. Se on nero. Suosittelen. Tässä vintagepätkä Jonskulta, katso tämä:

Noin. Tää osuus saatu pois alta. Sinnehän voi sit heitellä tietty esim porkkanaraastetta ja pinaattia ja lehtikaalia ja vaikka mitä messiin, jos siltä tuntuu. Josta tulikin mieleeni paras bataattisosesysteemini. Mutta se jääköön toiseen kertaan. Loppuun vielä nerokas keksintö, jos sattuu pitämään perunoista. Ja koska itse tehty on puoliksi tehty, ja kaupunkiviljely enemmän kuin aivan helggarin jepa, tässä tällänen: haastan kaikki urbaanit Tarzanit ja Tarzanittaret rakentamaan tälläisen kesäksi parvekkeellensa, tai mihin ikinä haluaakaan: perunatorni. 

Ei mulla muuta, hyvää kesää. En kuitenkaan päivitä. P's!

Pakko heittää tää vielä sekaan: kulttuuria: