Vaan se kuukausi. Tämä kuukausi. Tähdet näkyy ja on elonkorjuun aika. Nyt loppuu nämä paskojen bändien alitajuntaan tunkeutuminen. Toivottavasti.
Kumminkin. Allekirjoittanut on kovaksi onnekseen päässyt tänä kesänä kuokkimaan ystävällismielisten ystävien vuokraviljelypalstalle, ja vastoin kaikkia odotuksia saanut jopa parsakaalinsa menestymään laittamatta tikkuakaan ristiin. Mitä puhuttiinkaan näistä huonoista sanaleikeistä? Loppuuny.
Kuitenkin.
Siellä on myös vastoin kaikkia odotuksia muodostunut pari kesäkurpitsaa, josta voi tehdä esim pitsaa. HUH-HUH. Oon pahoillani näistä. Oon nälissäni ja nälkäinen. Eikun siis väsynyt.
Oli mulla reseptikin. Tai ainakin asiaa. Tässä pari anekdoottia ennen varsinaista ruokaosiolla mässäilyä:
suursaimaalla haaviin tarttui kalaa. Se on aika ekologista. Elävien olentojen tappaminen ei oo mitään kivaa touhua, mutta se sai ainakin miettimään asioita, lähinnä tehotuotantoa ja miten helppoa lihan ostosta on tehty. Ja minkälaisilla mielikuvilla. Tää ei oo sitten mitään paasausta tai kenenkään syyllistämistä (paitsi niiden, jotka on esim sikojen elinolosuhteista vastuullisia), vaan lähinnä ihan henkilökohtaista päänsisäistä monologia, tai dialogia, riippuen esim. asioista. Kumminkin. Ajattelin vähentää lihankulutustani, ja luoda itselleni periaatteita, joista lipsua tulevaisuudessa.
Joten tässä kesäkurpitsahommia. Ei oo oma resepti, mutta kirjoittelen tätä ihan omasta ilostani. Tai muutenvaan. Niinkun aina. Moro.
1 kesäkurppa. tarpeeks.
2 kuutioi. tarpeeks mut ei liikaa.
3 paistelehan öljyssä (kuumalla ja isolla pannulla)
4 mausta sitruunankuorella ja vähillä chilihommilla.
5 paistele, haistele, fiilaa ja höylää jne.
6 suolaa, pippuria
7 keep going
8 heitä sekaan vuohenjuustoo, tai tuore tai muuta. tarpeeks mut ei liikaa. sekottele.
9 lisää päälle (tuoretta) oreganoo ja vähän sitruunamehua ja se on siinä. OLÉ hyvä.
Näin. Huh. Jos jatkat lukemista tänne asti, voin paljastaa, että tää oli suora lainaus Foodwisheshin Chef Johnilta, jonka blogia sunkin kannattais ehkä lukee tän sijasta. Puhunko itselleni? Puhun.
Ei muuta. Voisin laittaa vielä yhden fraasin yhdestä biisistä, mutta en halua muistuttaa ihmisiä siitä bändistä, enkä aiheuttaa vakavia korvamatoja, jotka vahingoittaa ihmisten henkistä hyvinvointia mitä ankarimmilla ja sadistisimmilla tavoilla.
Kiitos ja anteeks. Timon sanoin: olkaa kilttejä lapsille. Moro.