sunnuntai 9. syyskuuta 2012

En tosiaan laita tähän mitään otsikkoo.

Kun lokakuuta juhlitaan syyskuussa, kyseessä voi olla vain oktoberfestit, eli ok-to-beer festit.
Sunnuntaina muistin yhtäkkiä blogini, ja haluan jakaa telle tarinan opetuksen ja viikonlopun oivalluksen. Tässä se tulee: älkää ikinä ostako valmislihapullia, varsinkaan jos meinaatte olla samassa autossa niiden kanssa, hirvein haju ikinä, eikä edes lähde pois. Mitenkään. Ikinä. Älkää.
Hapankaali puolestaan sopii kerran vuodessa syötäväksi oktoberfesteille, mutta sekin haisee pahalta. Siis se kaali.
Ei mulla muuta. Nukkumaan.

M O I !

maanantai 7. toukokuuta 2012

Se on nopee ruoka tänään. Koska en jaksa mennä 200 metriä kauppaan, sovellan pannulle mitä kaapista löytyy. Ja sieltähän löytyy. Tähän ruokaan ei tarvii kuin kolme asiaa. Riisi, sweetnsourkastike, ja joku esim. kana tai tofu. Mulla oli tofua. laitan sitä. Ja koska tykkään sibalista, laitan myös sitä. Tietysti tarvii vielä vettä ja kattilaa ja sähköä ja hellaa, mutta niitä ei voi syödä. Tietysti tätäkin safkaa vois terästää kaikilla hienoilla asioilla mut ei jaksa tänään. Helppous ja nopeus on ne avainsanat (taas).

1. tee ruoka.
2. syö.

Eligä riisi kiehuun, sipali ja/tai tofu paloiks, kuumennus, maustaminen, kastike perään. Näin se käy. Helppoa kuin lapsen lyöminen (sano kiekkoherra kun pääsylippujen hintoja nosti).

Aikaa menee sen verran, mitä riisi kiehuu, eli joku vartti. Lihaton ja vihaton päivä, ihan ookoo teema näin maanantaille, jos se tänään on.

Moro.

Riisi on keltaista, koska siinä on kurkumaa. Se tekee siitä terveellisempää, ja "jännittävämpää" ja "hauskempaa".

torstai 29. maaliskuuta 2012

Ohoh

Elämästä on hävinnyt yhtäkkiä pari kuukautta. Tänään on kuitenkin merkittävä merkkipäivä, joten postaan tänne jotain ainutlaatuista: Cristopher Walken tekemässä ruokaa.
Seuraava, oikee postaus tulee joskus, jonain päivänä. Joo. Moro.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Tom Yum

Mä en pidä keitoista. En yleensä ikinä tee keittoja. Silti tänään ostin kaupasta pinaattikeittoa, mutta tuskin teen sitäkään ikinä. Paitsi tietysti kun rahat seuraavan kerran loppuu.

Mietin pitkään että mitähän sitä jaksaisi tänään vääntää, mutta kun tuntu siltä, ettei jaksaisi mitään vääntää, niin en jaksanut miettiä, joten päätin tehdä keittoa. Kyllä vaan, keittoa. Porukoilta oli joskus kauan sitten tarttunut mukaan sellainen keittopussi. Pussikeitto. Valmiskeitto. Keittotahnapussi. Pussi, jossa on tahnavalmistetta, joka lisätään veteen, josta tulee keittoa. Noniin. Jotenkin tähän tapaan. Vähän niinkun ne misokeittohommat, jos kukaan on ikinä sellasta tehnyt. Ehkä teen sitäkin joskus.

Noniin. Siis. Pussissa oli ohjeet selkeällä thaimaan kielellä, jossa luki että heittelehän sisältö vajaaseen puoleen litraan kiehuvaa vettä ja lyö perään katkarapaa ja herkkusieniä. Luulen ettei ne ihan tarkottanut eeässän säilykesieniä ja huonoimpia katkarapuja mitä pakkasesta löytyy, mutta siinä oli kaikki mitä kotoo löyty. Ihan kun lähtisin 25 asteen pakkasessa uudestaan kauppaan hakemaan pakasteita. Ei tuu kesää. Jos tiedätte mitä tarkoitan.

No mutta kuitenkin. Odotuksia ruoan suhteen ei ollut ollenkaan. Mun kokemukset Tom Yum jutuista rajoittuu ikävä kyllä tässä vaiheessa vaan pirkan tomyum nuudeleihin, jotka on kyllä ihan yllättävän hyviä. Joten ajattelin että tuskinpa tää keitto nyt kauheesti pahempaa voi olla. Nooo, meikä teki niinkun pussi käski ja ovelana veijarina heitin vielä vähän soyakastiketta sekaan, ja katsoin pelonsekaisin odotuksin mitä padasta nousee. /spoiler/ Höyryä.

Tulokset ei olleet ihan sitä mitä olis saattanut odottaa, jos sellaista olisi odottanut, niinkuin kuvastakin näkee. Onneksi en odottanut mitään. Ehkä senkin takia maku yllätti. Oli oikeasti hyvää. Pirun tulista, mutta sehän on vaan mukavaa tällasella pakkasella. Kaikki meni samontein ja lisää jäi kaipaamaan.

Aikaa koko safkan valmistukseen meni sen verran mitä vedellä kesti kiehua, eli keittimellä alle 5min. Mut eipä tässä muuta. Melkoinen antikliimaksi näin niinkun blogipäivitysken suhteen, mutta ihan kun mua olis ikinä kiinnostanut. Tässä vielä kuva, ilman sitä en olis tätä tänne laittanutkaan. Eat your heart out!

Oikealla O.G., vasemmalla O.G

lauantai 21. tammikuuta 2012

Fucking kidding me?

Otsikosta löytyy omat fiilikseni, kun on lauantai ja toinen viikonloppu putkeen opiskelupaikkakunnalla. Ikinä en oo ollut näin kauaa putkeen täällä. Joskus käy näin. Joskus käy myös niin, että kaupassa on tarjouksessa tehotuotettua broileria, ja meikä menee ostamaan. Harvemmin nykyään enää "kanaa" ostan, joka ei ole kyllä kanaa nähnytkään. Tämäkin viipaloitu elämänmuoto tuolla muovirasiassa kulkee nimellä Ross 508. Saatan ensi kerralla tehdä tän ruoan tofusta.


Noniin. Kuitenkin. Näin se käy.


Aineita tähän ruokalajiin on mm:

- Riisi/noodeli/ihanmikävaan
- Wokkivihannekset (ite lähdin pirkan pakasteilla liikkeelle)
- Soijakastike on ihan ehdoton, tosin itselläni sitä ei oo, koska loppu, ja tilillä on ehkä 40snt. Hajottaa.
- Yksi kananmuna, paitsi jos et syö.
- "Kanaa" tai tofua.
- Vihreätä currytahnaa
- Kookosmaitoa
- Sipulia, jos siltä tuntuu
- Maustehommia (valkosipulia, pippuria, chiliä, mitäikinä)

Noniin. Asiaan. Jos omistat wokkipannun, laita sen pohjalle vähän vettä, ja levy täysille. Anna kuumentua ihan huolella. Jos et omista, niin sucks to be you.
Sillä välin silppua ne sipulit, jos meinaat sipuleita laittaa. Kun pannu näyttää tarpeeks kuumalta, eli erittäin kuumalta, eli niin kuumalta kun sen saa, heitä vähän öljyä, siihen vähän valkosipulia ja ehkä inkivääriä, ja sitten "kanat" (tai tofut) paistuun. Pyörittele niitä joku pari minuuttia, kunnes saa vähän väriä pintaan, ja heittele perään sitä soijaa ja mustapippuria. Rouhittua. Ota pois pannulta ja heitä johonkin sivuun odotteleen vuoroansa.
Tahnaa pannuun. Ainakin 1rkl. Fiilistele vähän aikaa, ja heitä kasvit pannulle. Sekottele siinä sen verta mitä pussin kyljessä lukee, ja lopussa iske pataan kananmuna, kanat ja kookosmaito. Maista, ja jos tarvii lisää tahnaa, niin anna mennä. Anna kiehahtaa silleen että kanat kypsyy loppuun, mutta että kasvit ei kuitenkaan ylikypsy. Riisit on valmistunu siinä sivussa kuin ihmeen kaupalla.
Syö.




Koska on lauantai, tää ruoka sopii hyvin. Semisti terveellistä, monipuolista, helppoo, tofun kanssa ois eettistäkin, täyttävää, hyvää ja suhteellisen halpaa ja nopeeta. Tasapainottaa sitä yöllistä kahden kilon kebabbia ja huomisen pizza/muu paskamättöruokavaliota mukavasti. Jos ois bissee ruokajuomaks, joisin bissee ruokajuomaks. Lahjotuksia otetaan vastaan.

Noni. Leffaa tai muuta kuraa tulille ja mättään tä!

Ps. tässä vielä lauantaifiilistelyjä suomen ehkäpä sympaattisimmalta veeloggerilta.
http://www.youtube.com/watch?v=lOhrDxtZ59k

lauantai 14. tammikuuta 2012

Aloin karppaamaan.

No en alkanut. En ymmärrä oikein dieettejä. Hyvähän se on vähän kattoo mitä suuhunsa laittaa, mutta minkä takia niistä pitää tehdä jotain uskontoja, joita tulkitaan fundamentalistisesti tai sitten ihan miten sattuu, ja joiden pohjalta sitten riidellään kuinka mun uskonto on parempi ja enemmän oikeessa kun sun uskontos. Ja minkä takia niitä pitää aina noudattaa niin millintarkasti, että mitään ei ikinä sallita, ja pienikin lipsahdus merkitsee kuolemaa ja verisuonitauteja ja tiesmitä. En mäkään yleensä syö tällasia paskoja, valkoisia vehnäpullia joita mainostetaan sämpylöinä, mutta ei siihen kuole jos vaikka kerran kuussa vetäsee. Varsinkaan sellasia dieettejä en oikein tajua, joissa syödään ihan helvetisti eläimiä ja tyydyttynyttä rasvaa. Miks karppaajat änkee ittensä täyteen pelkkää lihaa ja huonoo rasvaa? Suosis enemmän kasvikunnan proteiineja ja kasvisrasvoja niin kaikilla olis paljon mukavampaa. Karkas ehkä mopo vähän käsistä. Se siitä. Nuff is enuff.

Aina ei opiskelijan rahat riitä kovin pitkälle. Vuokran ja laskujen jälkeen (14.päivä) mulle jää noin suurinpiirtein 35 euroo loppukuulle. Sillä ei pääse edes Rukalle 27. päivä, vaikka se olis the place to b juuri silloin. Mutta ei pygee tarkoittaa vieläkin että ei pygee. MUTTA! Ainakin ystävien ystävällisellä avustuksella ja yhteistuumin saatiin tänään rakennettua hampurilaisia. Se helpottaa asioita ainakin hetkellisesti. Jos olisi riittänyt virtaa ja ei olis laiskottanut, (rapelihan siis ei ollut) olis voinut tehdä biiffit ite ja muutenkin panostaa vähän enempi. Mutta ei tänään.

Hampurilainenhan on siitä jännä tuote, että sinne väliin voi lyödä melkein mitä tahansa syötäväks kelpaavaa syötävää. Tässä asioita mitä kauppareissulta tarttui kouriin.

- Hampparisämplerit
- Salaatti
- Tomaatti
- Eines-fucking-pihvit
- Maijua
- Cheddarinslaisseja
- Parhaita maustekurkkuja ikinä

Lisäks överifaktorina fetajuusto ja avokado. Myös beconi ja halapeenot olis ollu kova sana. Ja aurajuusto. Ja ananasrenkaat. ehkä. Ja muu sellanen. Kotopuolesta löyty ennestään ketsuppi sinappi aurinkokuivattutomaatti sipuli kananmuna. Hintaa tällaselle setille tuli ööö ehkä joku 10 - 12e? ehkä. Mutta sale onkin kallis ja s-ketju on kartelli. Mutta kuitenkin. Hesessä kun se kerrosateria kustantaa jonkun 7 egee, niin tällä rahalla saa näitä kaunokaisia kuus kappaletta. Ja muutamalla lisäeurolla 12. Kelatkaa, eli tehkää se matikka. Lohkopernat ja muut oheistuotteet muistu mieleen vasta puolessavälissä matkaa kaupasta takasin. Ei tullut käännyttyä takas. Pakkasta ja kaikkee.

Joo. Ei kummempia. Piffit pannulle sipulirenkaiden kans ja muut osapuolet valmiiks sillävälin. Sämpylöistäkin olis tullut paremmat jos ne ois pannulla paistanut, mutta paahdin toimi tänään niiden osalta paistinpannuna, eikä voi valittaa. Loppu hoituu kun itestään. Överiburgeri on överiburgeri.