Sanon silti.
Saksalainen kauppaketju tarjoaa nälkäiselle ja janoiselle henkilölle ruokaa helteisenä kesäpäivänä toukokuussa.
Ei tarjoa. Tarjoaa mahdollisuuden vaihtaa ravintoa vaihdantavälineisiin ja arvon mittoihin. En sano myöskään mitään euroviisuista eikun siis vaaleista. Mutta. Näistä tulin puhumaan. Joten puhun. Puhun. Te ette kuule, näätte vaan. Paitsi kuvia ei tuu, koska kaikki meni jo. Liian hyvää. Liian nälkä.
Noni.
Täytetty tuorepasta. Pinaattisellainen.
Sen saksalaisen ketjun katkarapasörsseliä, sitä missä on valkosipulia, ja jota syötiin aina lukioaikoina koulun jälkeen timolla, nuudeleiden kanssa. Eli hanujen kanssa. Sen kanssa vielä sumpit kylkeen, niin kyllä kelpaa. Kelpaa. Kyllä.
Aikaa menee kolme minuuttia. 1. 2. 3. Se käy noin nopsaan. Kuin huomaamatta. Aika lentää. Preesens on vahva. Nälkä lähtee yhtä nopeeta. Ei voi kun voittaa, näin se menee ja siltä pohjalta jne ja sillälailla.
Aikaa menee kolme minuuttia. 1. 2. 3. Se käy noin nopsaan. Kuin huomaamatta. Aika lentää. Preesens on vahva. Nälkä lähtee yhtä nopeeta. Ei voi kun voittaa, näin se menee ja siltä pohjalta jne ja sillälailla.
Jos pystyy, niin myös tuoretta parsakaalia siihen kylkeen, silleen täydellisesti täydelliseks keitettyä. Se jäi uupuun, mutta uupunut on itsekin. Siksipä lopetan skriivailun ja lähden päikkäreiden kautta keskustorille maisteleen pienpanimoiden tuotteita, OTA SE HELPOSTI
.
