Asiaan.
Yleisön pyynnöstä päivitän blogini. Yhtäkkiä oon keksinyt perunat. Mitä.
Perunat. Potut. Nuo kasvimaan pikku multavarpaat. Nyt rönsyilee tää teksti sitten ihan hulluna.
Kuitenkin.
En oo koskaan tykännyt perunoista. Muuten en oo onneks ennakkoluuloinen ja negatiivinen ihminen, mutta jumankauta että korpee niin saatanasti kun tarjoillaan perunaa! Se on poikkeus. Vitun perunat.
Puran antipatioitani perunoita kohtaan kuorimaveitsellä, leikkelemällä niitä, ja hukuttamalla ne kiehuvaan veteen. Ja että ne joutuis vielä vähän kärsiin, heitän vielä suolaa perään, haavoihin.
Nomutta. Vitsailu sikseen. As if!
Tapahtui perunamuusi. Huomasin tällä viikolla olevani aika etevä pernamuusin tekijä! Ei haittaa.
Neuvoni otin kaikkien ruokavideoblogien ylijumalalta, Chef Johnilta. Se on nero. Suosittelen. Tässä vintagepätkä Jonskulta, katso tämä:
Noin. Tää osuus saatu pois alta. Sinnehän voi sit heitellä tietty esim porkkanaraastetta ja pinaattia ja lehtikaalia ja vaikka mitä messiin, jos siltä tuntuu. Josta tulikin mieleeni paras bataattisosesysteemini. Mutta se jääköön toiseen kertaan. Loppuun vielä nerokas keksintö, jos sattuu pitämään perunoista. Ja koska itse tehty on puoliksi tehty, ja kaupunkiviljely enemmän kuin aivan helggarin jepa, tässä tällänen: haastan kaikki urbaanit Tarzanit ja Tarzanittaret rakentamaan tälläisen kesäksi parvekkeellensa, tai mihin ikinä haluaakaan: perunatorni.
Ei mulla muuta, hyvää kesää. En kuitenkaan päivitä. P's!
Pakko heittää tää vielä sekaan: kulttuuria:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti